AR bones
  • Author:noseknow
  • Comments:1

Aatosta ja paatosta Edtech-messuilta

Käväisin tammikuussa Lontoossa BETT-2019 edtech-messuilla. Siellä oli noin 800 näytteilleasettajaa 60 000 kävijää. Melko isot, sanoisin… Tässä vähän oppeja ja niistä heränneitä ajatuksia.

Fyysiset robotit. Robottihan on vain tietokone, jolla on hieman erinäköinen kuin perinteiset tietokoneet, mutta silti vain input/output, sensoreita ja servoja, muistia ja prosessori. Lasketaan tähän myös Micro:bit/Raspberry Pi’t, Dobotit, yms. Toisaalta ovat hauskoja leluja, ”kehittyneitä tech-legoja”, joissa alkeellista logiikkaa voi ohjelmoida visuaalisin palikoin – mutta toisaalta kuten MS MakeCode, palikat ovat tarkasteltavissa Javascriptinä, eli tähdätään kuitenkin siihen, että oppii oikeasti ohjelmoimaan osallistavan ja voimauttavan, makerculture -leikin kautta. Ohjelmointi kehittynee AI-avusteisesti korkeammalle abstraktiotasolle jo lähivuosina – tai vasta 10v kuluttua. Silti jaksan uskoa, että jatkossakin logiikan, koodin, kykyjen sekä rajoitteiden ymmmärtäminen on avuksi valtaosassa työtehtäviä, joissa kone tulee piakkoin työkaveriksi…

Cue robot

Cue robot

AI, chatbotit ja kiinalaiset. AI -pohjaiset keskustelukäyttöliittymät tulevat vauhdilla myös opetuspuolelle. Näppiksellä tai enenevässä määrin äänellä ohjattavina. Esimerkkinä oli laaja Python-ohjelmointikurssi massoille, pistettiin ensin ”nauhuri päälle” ja (henkilötyö)vuosi duunia, jotta saatiin pystyyn riittävän hyvä chatbot, mutta sit se jo voikin korvata 10 ”apuopea” ja päivitys vaati enää 1kk duunin/vuosi. Kiinalaiset tulee ja jyrää tässäkin asiassa (AI), kun siellä ei tarvitse hirveästi keskustella onko ok tarkkailla oppilaiden hiiren-, silmän-, ja aivosähkökäyrien liikkeitä, yhdistää niitä jatkuvan testauksen perusteella opittaviin asioihin, opettajiin ja opetusmetodeihin. Kilpailuyhteiskunnassa siihen kannustavat sekä vanhemmat että valtio. Jos kirjassa on 300 opittavaa asiaa, AI voi helposti hanskata samasta sisällöstä 30 000 opittavaa asiaa ja rakentaa jokaiselle opiskelijalle niistä optimaalisen, granulaarisen ja personoidun oppimispolun. Opiskelijoiden check-in hoituu Kiinassa valvontakameran avulla, no problem, kun tähdätään menestykseen… Dystopian rinnalle on todettava, että kyllä toisissa puheenvuoroissa puhuttiin myös ärsykekuormasta, jaksamisesta, stressistä ja elämänhallinnasta. Itse miellän, että vaikka on kasvavia haasteita, niin teknologian hyödyntämisen mahdollisuudet kasvavat edelleen eksponentiaalisesti haasteisiin nähden.

Edtech trends 2019

Edtech trends 2019

Nudge tech. Itselle uutta eli eräänlainen tämä, eli ”tökkäily-/muistutteluteknologia”. Se on vähän kuin äiti teinipojalleen: ”ootko muistanu ilmoittautua tolle kurssille? Ootko palauttanu tän tehtävän, deadline huomenna? Lupasit opiskella tänään, ootko opiskellu? 🙂 . Edellinen toimii kuulemma tutkitusti erittäin hyvin. Jälkimmäinen empirian perusteella vähän heikommin.

Nudge tech

Nudge tech

AR&VR. Haluatko leikkiä patologia sammakon kanssa tai räjäyttää miljoonan laboratorion? Nämä onnistuvat helpommin, halvemmin ja hajuttomammin virtuaalitodellisuudessa. Tai haluatko, että luonnonhistoriallisessa museossa istut vanhan professorin eteen joka kertoo sinivalaasta, ja saat pyöritellä sen (sinivalaan) luurankoa edessäsi ja ihmetellä sen surkastuneita takajalan tynkiä. Ai niin, sinivalashan on nisäkäs ja sen esi-vanhemmat meni vaan pidemmälle uiskentelemaan… AR-puolella voit tehdä tabletilla reiän keskelle luokkaa, josta voi astua läpi vaikkapa kiinan muurille ihmettelemään. Lapset halusivat vain nähdä siellä kiinan muurilla sen saman reiän, jotteivät jää sinne jumiin ja varmasti pääsevät takaisin luokkaan, niinpä se seuraavassa versiossa lisättiin. Talking about immersive experience!

Koodauksen helppoudesta 2019. Keski-ikäinen heebokin oppii tunnissa näköjään tekemään helpon ”arcade-peli ” (tyyliin PacMan) nykyisillä ala- ja yläkoululaisille tarkoitetuilla vehkeillä. Peli, jonka tein on savokarjalaisironinen ”Donutman”, missä pitää ehtiä syödä yksi donitsi ennenkuin kaksi vegaania (mansikkaa) syö sinut, aikaa 10 sekuntia… Enempää toiminnallisuutta en ehtinyt tunnissa rakentaa, mutta grafiikka tuli tehtyä ja blokeista raahaamalla syntyi piilossa n. 130 riviä javascript-koodia peliksi ilmaisella selainpohjaisella vehkeellä (MS MakeCode). Sit tuotos someen jakoon: https://arcade.makecode.com/97616-34031-46210-33664 . Seuraava tunti – sama juttu BBC micro:bit’illä (IOT, softaa ja rautaa) ja kolmas tunti robottia (sensorit, liikkuminen, puhe…). Tällainen sessio pitäisi laittaa pakolliseksi, ensin vaikkapa kansanedustajille, sitten opettajille, opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille, jne! Ja joo, on vähän haastavampaakin koodausta olemassa, puhun nyt vaan alkuvaiheesta… Mieti mikä tajunnanlaajennus ja digiloikka! Mieti mahdollisuuksia luovuuden ja taitojen ruokkimiseen (millä tahansa tasolla), jos olis yks ”kevytkoodari” ja kolmen tunnin sijasta vaikkapa 135 tuntia aikaa (eli 5 op)? Tai annetaan kurssilla tehtäväksi rakentaa Mars-mönkijä sekä kasvatusyksikkö automaattisine kastelujärjestelmineen? Tai rakentakaa Industry 4.0 -tyyliin automatisoitu varasto?

Micro:bit

Micro:bit

Google ja Adobe. Kaikenlaista kivaa ja ilmaista käyttäjälle, kuten Google for Education & Flipgrid sekä Adobe Spark. Ammattimaisia, helppokäyttöisiä kollaboraatio- ja visualisointiapuja tietotyöhön ja virtuaalityöhön ja -opetukseen. Juu, tiedän että jos tuote on ilmainen, sinä olet se tuote. Aion kuitenkin jatkaa esim. Google-haun käyttöä, kuten aika moni muukin, joten miksen siis noitakin.

Mitähän ne muut meistä ajattelee? Suomi vs.muut. Tietyt esitellyt asiat sopivat paremmin hierarkisiin maihin. Vai mitä sanot 360-valvontakamerasta jokaisessa luokkahuoneessa ”opettajan ammatilliseen kehitykseen”. Vain itse näet kuvat ja jaat sitten mitä haluat (yeah, right…). Tai kasvojentunnistusjärjestelmä kiinassa, ”automatic check-in”, vastaavia taitaa olla myös jokaisen opiskelijan tarkkaavaisuuden jatkuvaan monitorointiin.

Oppimisalustat, hohhoijaa… ”Kuinka opettaa duuneihin, joita ei vielä ole”- puheenvuoro haki vauhtia megatrendeistä, työelämän vaateista sekä open roolin muuttumisesta. Tiedonhankinta ja -omaksuminen on nykyisin niin nopeaa, ettei siihen i aina opettajaa todellakaan tarvita (vrt. vaikkapa ruutuaika ja englantia pelaamalla oppineet lapset). Itseä jaksaa vuodesta toiseen ihmetyttää myös toistuva puhe perinteisistä oppimisalustoista ja standardeista (LMS&SCORM). Ja edelleen olen sitä mieltä, että ei niitä oikein tarvita enää, koska muut alustat ovat menneet jo 10-15v sitten kehityksessä reippasti noista ohi. Olisiko jo aika käyttää opetuksessa yleisesti käytössäolevia kollaboraatio- ja työskentelyalustoja, joista on hyötyä työelämässä valmistumisenkin jälkeen… Tämä kommenttini sai kuitenkin erään perinteisemmän latinoedustajan huulet pyörälle ”wow, not needing LMS, that’s so advanced that I need to chew it a bit…”. Manageeraus, kontrollointi ja standardointi on edelleen niissä maissa on syvällä kulttuurissa, joten luovuus, kokeilukulttuuri ja opettajan autonomia ei niitä vielä ohita vuosikausiin, tuskinpa edes minun elinaikanani… 🙂

Ja kyllähän niitä perinteisiä opettajia meiltä pohjolastakin löytyy, joten jatkanpa tätä digivallankumouksen agitointia…

Revolución, hermanos!

Espoossa 5.2.2019
Asko

Industry 4.0 IOT simulation

Industry 4.0 IOT simulation

Mars rover & plant pod

Mars rover & plant pod

No tags