Warpigs – karjujen karnevaali

Olinpa taasen Kööpenhaminassa. Tunnustan, söin lihaa ja ihailin… Sinne oli ilmestynyt viime näkemästä uusi rafla nimeltään Warpigs brewpub. Kohderyhmän voisi päätellä olevan enemmän rock-henkistä kuin Hilfigerin pikee-paita päällä sampanja-tastingiin menossa olevat…(vaikkei sampanjassa sinänsä mitään vikaa ole ja ei sieltä keskiluokkaakaan pois heitetä…).

Itseäni miellytti rohkea konsepti ja tinkimätön toteutus, joka näkyy yksityiskohdissa.

IMG_1745

Warpigs -logo on Mad Max -henkinen sotaisa villisika. Tämä jo yksin karkottanee osan ”väärästä” porukasta, kun pitää hetki katsoa onko kyseessä liivijengin päämaja vai reipashenkinen soittoruokala. Ilme varmasti vetoaa myös osaan, ja ohjaa asiakkaiden valintaa. Eli ei ehkä ensitreffeille, jos haetaan vaikkapa “soija-kvinoa-härkäpapusalaattia vehnänorasmehulla”.

IMG_1744

Sisustuksen pohjana on entisen teurastamon puitteet suurin piirtein alkuperäisessä kunnossa, johon lisätty villisian päätä, kaktusta, (reisi)luiset juomahanan kahvat, öljyttyä metallia, jne.

IMG_1748

Lautasena toimii alumiinitarjotin, mallia Alcatraz sekä teollinen voipaperi, joka varmaan sopisi myös esim. moottorin purkuun alustaksi. Servietit otetaan isosta lattialta seisovasta teollisuusrullasta, kuten autokorjaamolla konsanaan.

IMG_1741

Ruoaksi on pääosin lihaa eri muodoissa. Löytyy esim. käsin tarjottimelle muhennettavaa possun rintaa, ribsejä, naudanpaistia (1/4-1/2 tahi 1 paunaa), todella tulista makkaraa, tajuttoman mausteisia chili-suolakurkkuja. Reippaasti savustettua, lähes kärähtänyt pinta ja ronskit otteet. Ruoka on todella maukasta eikä tarvitse arvailla makuja. Eli “premium-mättöä” kun ollaan radalla ja alkaa huikomaan. Näitä kun syö, alkaa janottaa…

IMG_1743

Juomaksi on n. 20 erikoisolutta, myös itse pantua (3-9 %) ja ne tulevat putkia pitkin. Mausteeksi pari perusdrinkkiä/viiniä nössöille (kuten minulle).

Miesten vessan päällä on villisian pää, naisten vessan päällä ei jostakin syystä ollut vastaavaa… (Hienovaraisia villisikoja…)

Musiikkina soi hard rock ja sitä soitetaan kovalla. Hinnat ovat yllättäen keskitasoa: ei mitenkään halpoja ja ainakin seurueelle huikopalaa tilatessa lähtee helposti lapasesta…

Sijantina on Köpiksen kultaisen ruokakolmion kulma eli Flæsketorvet -alue (ks.tästä), jossa pari muutakin baaria ja ravintolaa. Saattaa olla siis mukavasti syöttöliikennettä myös naapuripaikoista illan edetessä.

Yleisarvio: rehellistä mättöä tyylilleen uskollisena. Paikka täynnä lauantaina viimeistä paikkaa myöten, ruokaa sai jonottaa tiskistä n.10min, mikä kertonee suosiosta. Kauppa käy ja liha liikkuu.

Helsinkiin on viime vuosina tullut enemmän rentoja paikkoja, jokaista paikkaa ei enää lähtökohtaisesti ylisuunnitella hienommiksi ja kalliiksi “skandinaaviseksi”, pitkine viinilistoineen ja valkoisine pöytäliinoineen. Silti monesti vaihtoehtoina on liian usein se “vähän liian jäykkä, mutta hyvää ruokaa” tai elämänmakuinen Kallion räkälä, jossa ei voi/tee mieli syödä. Veikkaisin esim. Putte’s pizzan menestyksen jälkeen, että vastaaville olisi vielä tilaa. Miten olis vaikka brassi-churrasqueria rentoon tyyliin, lihaa lihanhimoisille häpeilemättä ja hyvällä menolla maustettuna?

Kööpenhaminassa 2.5.2016

-Asko-

Mitä uutta Kööpenhaminassa?

Olinpa taas kerran Kööpenhaminassa. Koska olen asunut siellä aiemminkin, minua tietysti heti kiinnosti, mikä on muuttunut. Muutama asia pisti silmään.

Kauppojen aukioloajat olivat vapautuneet parissa vuodessa. Nyt ollaan jo suomalaisella tasolla, enää ei monet kaupat ole avoinna vain 9-17 (10-15) kuten aiemmin, vaan nyt esim. ruokakaupatkin olivat sunnuntaisin auki. Jee!

Pakollisella Kristianian turistikurkistelukierroksella pilven myyjät olivat viritelleet maastoverkot kauppojen näkösuojaksi ja etualalla olevat myyjät olivat suojanneet huivilla/bolalla kasvonsa. Ilmeisesti eivät halua kuviaan lehteen/poliisille/kilpailevan jengiin haltuun.

SINNE OLI ILMESTYNYT RUOKAKEIDAS – CPH STREET FOOD!

 Copenhagen Street Food

Copenhagen Street Food

Copenhagen Street Food

Copenhagen Street Food”, on avoinna huhtikuun lopusta lokakuun alkuun.

KÖPIKSESSÄ ON HERKKUPERSEILLE PYHÄ KOLMINAISUUS:

Eli nyt Köpiksessä on kaltaisilleni herkkuperseille tarjolla pyhä kolminaisuus: Kødbyen, (esim. Motherin pizzat) Torvehaller (esim. Ma Poulet’n ankkaleipä) ja Copenhagen Street Food.

Busineksen näkökulmasta muutamia pohdintoja CSF:n sisällöstä ja systeemistä.

1. Halvalla pystyyn, panostetaan sisältöön, eli ruokaan ja fiilikseen. Jo aiemmin ihailin tanskalaista tapaa: valitaan halpa, rupinen paikka tehdään siihen minimivaivalla ja –rahalla makee sisustus. Ei lähdetä tajuttomiin, kalliisiin remontteihin, joita ei sitten ikinä saada kannattavaksi. Sama idea on tässä toteutettuna, vain suuremmassa mittakaavassa.

2. Sijainti ydinkeskustan vastapäätä, Papirøen. Sinne on Kristianshavnin metrolta kävelyetäisyys, ja Nyhavnista pääsee lautalla yli kohta myös kävely-/pyöräsiltaa pitkin. Paikka on ilmeisesti vanha, tyhjä betonielementtihalli.

3. Hajautetaan riskit ja minimoidaan investoinnit perustajan puolelta. Luodaan puitteet eli tyhjä halli, yhteisvessa merikonteista ja lupa tehdä (onnistuiskohan Suomessa lupien puolesta, vrt. Kauppahallin keskellä yhteinen anniskelualue). Aja rekkasi tai tuo konttisi sisään, ja jos tarviit, vedä ilmastointirööri suoraan katosta tai seinästä läpi. Sateella voi olla sisällä, kesällä ulkona veden äärellä.

4. Luodaan puitteet uudelle liiketoiminnalle. Tokkopa ne Pölse-kioskit (=perässä vedettävä moottoroitu nakkikioskikoju) hajallaan jaksavat houkutella niin paljoa asiakkaita ja liiketoimintaa, kuin tällainen keskitetty basaari. Ainakin käydessäni paikka oli tupaten täynnä.

Copenhagen Asko Mononen kebab Copenhagen Street Food

 

 

 

 

 
Tämmöistä tällä kertaa. Köpikseen pääsee 1,5 tunnissa ja kokolailla edukkaasti. Tervemenoa syömään!

-Asko-